Päivitetty 4.3.2007

KOLARIHIRVISOPIMUS / SEM - RHY - POLIISI

Ohjeistus kolarihirvistä

HISTORIAA 21.9.1999 - 14.9.2004.

2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004

Syyskuu 1999: Saaren Erämiehet ry hyväksyi 21.9.1999 osaltaan, Rovaniemen poliisilaitoksen ja Rovaniemen seudun rhy:n 17.8.1999 allekirjoittaman, kolareissa tai muuten loukkaantuneiden hirvieläinten jäljittämistä ja lunastusta koskevan yhteistoimintasopimuksen.
Toiminnallinen vastuu on sälytetty hirviporukalle.

TILASTO 31.07.2004.

Kolari- yms hälytykset noin 30 kpl
Kolareissa kuolleet tai lopetetut hirvet7 kpl
kauriit2 kpl
Sairastapauksissa yms lopetetuthirvet4 kpl
Korvaavia kaatolupia myönnetty hirvelle2 kpl



Maantietietoa:
Seuran toimialue sijaitsee suurten vesistöjen, Norva- ja Olkkajärven eteläpuolella sekä Kemi- ja Ounasjoen pohjoispuolella. Lännestä itään lueteltuna tunnettuja maastokohtia ovat; Lapinvaarojen seutu, Santa-, Muston-, Olkka- ja Hotinvaara sekä Matka-, ja Karvolanvaara. Ehkäpä kaiken kruunuksi vois mainita jylhän jyhkeää Kuusikappaletta. Liikenteellisesti aluettamme halkoo; Meltauksen itäpuolentie, Norvajärven paikallistie, Nelostie pohjoiseen sekä Kuusamontie Vanttaukselle päin. Hirvien vaellusreittinä vaarajono maisemat, -vesistöjen välissä-, ovat olleet tunnetut jo kautta aikojen. Lentoaseman ympärysaita alueineen, kuin myös Olkkavaarojen aitaukset, katkaisee ja ehkä muuttaa hirvien perinteisiä kulkureittejä, jopa Saarenkylän seudun taajaman läpi. Tietenkin itse nykyinen taajamakin sijaitsee kulkureiteillä. Yhteenvetona voi sanoa, että hirvi-, ja maantieliikenne on vilkas.

Tarinaa:
Päivänä muutamana hirvi tuli emäntien matonpesua ihastelelemaan, -kunnan rakentamalle Saarenkylän matonpesupaikalle-, Kemijokitörmälle. Hus hus menetelmällä sheriffit kaikottivat elukan pois paikalta, tosin pientä änkyröintiä taisi esiintyä "pojanmullin" puolelta. Kulpintörmän omakotitalon emäntä hihkaisi aamukahvin aikaan isännälle, -"tuu kattoon mikä tuo on"-, kun vilkaisi keittiön ikkunasta ulos. No etkö sinä hirveä tunne?, tuumasi "silipasija" termin kehittelijä ja harmitteli kun ei voinut laakasta. Siinä sitten kateltiin naamat vastakkain, tosin lasi välissä. Vitikanpäässä pari hirveä tallusteli talon pihaan "hymyilemään" asukkaina oleville hirvimiehille. Rietas kun oli naapuri lähempänä kuin 150 metriä ja helmikuu. Passasi siinä paistatella. Mäntyvitikassa herättiin yöllä "rosvoääniin" kun poikahirvi kyhnytteli sarvikutinoita talon nurkkaan. Palomiehentielle, -kaupungin palolaitoksen takapihan pajukkoon-, köllähti hirvi pötkölleen lounaslevolle märehtimään. Sheriffit tulivat opastamaan elukkaa Lapinrinteen suuntaan, takaisin luontoon. Lähtihän se, mutta Kairatietä kaupunkiin, ei tosin osannut päättää mennäkö jalkakäytävää vai päätietä. No pientä hässäkkäähän siitä kulkijoille koitui.



Vuosi 2004:
Kesäkuulle päästiin, ennenkuin kesäkauden avaus hirvihommissa alkoi. Napapiirin maisemissa, Syväsenvaaran kallioleikkauksessa, kolaroinnin seurauksena Matti ja Erkki saivat komennon koirapartion muodossa lähteä risukkoon. Jälestys osoitti elukan olevan selviämiskunnossa kolhuistaan, joten se jätettiin seurantaan.
Kauriin jälillä käytiin myös, mutta tulos oli sama kuin edellämainitussa hirvitapauksessa.

Heinäkuun 30 päivä oli aurinkoisen lämmin. Karvolanvaaran kurvissa, Kemijoen rantamaisemissa, pari sataa metriä Piirurakan tienhaarasta Oikaraiselle päin rysähti henkilöauto linttaan. Kakspiikkinen karvasarvinen uroshirvi joutui luopumaan hengestään. Eipä siinä muu hyvinyt kuin peräkärryyn ja kuopattavaksi kokonaisena. Reiskahan se taas jeesasi kaivurin kanssa sellaisen montun ettei tarvinnut kuin kipata kärrysta. Siellä se lepää ja maatuu. Harmi. Se oli seitsemän miehen keikka sille päivälle helteessä.
Ilmeisesti henkilövahingoilta kolarissa vältyttiin? Toivoa ainakin sopii, ei saatu varmuutta paikalla.

Saas nähä mitä vielä(kö)?.



Vuosi 2003:
Heinäkuun alkuun asti vuosi sujui rauhallisesti, mutta kuumana hellekeskiviikkona 02.07 täysikokoinen uroshirvi seikkaili Citymarketin kulmalla nelostiellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Yli ei hengissä olisi mennyt jalankulkijakaan. Suhteellisen kevyt kosketus auton kanssa, ei ihmisvahinkoja, eikä autollekaan ilmeisesti kovin vakavaa, sillä omin voimin matkaa oli jatkettu. Matti ja Markku lähtivät Jimin kanssa perään ja tavoittivat hirven tekojärven viereiseltä niityltä 250 metriä kolaripaikalta. Jimi alkoi murista talutushihnan päässä ja samassa näkyi hirven pää syvän ojan keskellä. Markku pääsi lopettamaan eläimen lähietäisyydeltä. Hirveltä oli jalka nilkan kohdalta irti poikki ja sarvet olivat tohinassa tipahtaneet tien varteen. Muita merkittäviä vaurioita emme hirveltä löytäneet, joten hirvi todettiin lunastuskuntoiseksi. Lämpötila oli 27 astetta varjossa ja pidempää jälestystä ei kukaan erityisesti kaivannutkaan.



Vuosi 2002:
Edellisvuoden tapainen vilkas toiminta operaatio poliisitoimessa kolarien osalta antoi odottaa pitkälle vuotta. Vasta kesäkaudella ensikeikalle tuli lähtö. Vain muutama hälytys, jotka muodostuivat lähinnä tarkastusluonteisiksi. Vainajia niistä löytyi ainoastaan metsäkauris, joka oli riekaleina ja valmis haudattavaksi sellaisenaan.

Lokakuu 2002: Sairaseläin stooreja syntyi jahtikaudella kaksi. Matti paukautti hengiltä sarvipäisen poikahirven, joka oli vissiin unohtanut illotiinin käytön turkin desinfioinnissa, koska oli päässyt pukkaamaan pintaan pari finniä. Mätäpesäkkeitä löytyi jokapuolelta, joitten koko vaihteli yksittäisestä jopa nyrkinkokoisesta aina ryässipulimaisiksi sarjoiksi.
Eläinlääkari Tarja kynäili diagnoosiksi, voimakas fibromatoosi- papillomatoosi infektio eli runsaasti rikkoutuneita, märkiviä papilloomamuutoksia.
Maallikon tulkinnan mukaan ne oli semmosia mulkosilmätyyppisiä kellukkeita joita puukon terällä saattoi keikutella puolelta toiselle ja jotka puhkaistessa lirautti hetevesityyppisen kirkkaan namihörpyn tai moonismaisen sekamehulöräyksen kaikilla mausteilla. Oli se tautisen näköinen otus.
Pertti taiteen miehenä räpsi aidon näköisiä kuvia jotka lahjoitti seuralle arkistoon, siitä nöyrä pokkaus hänelle. Todennäköisesti hirvi oli sama jota oli jahdattu jo edellisenä vuonna. Lääkäri antoi hautausohjeen ja seuralle tiuki tärkeä koneavustaja Reino tuli jälleen tonkimaan miehen syvyisen montun jonka myös peitti. Nostamme miehelle reuhkaa ja päätettiin antaa hänelle palkinnoksi kaatopala, tosin eri hirvestä.
Toinen tarina syntyi Pitkänperäntien seutuvilla kun Paavo ja Esko olisivat halunneet lähteä tyttöhirven kanssa kävelylle passiketjun suuntaan. Se teki tenän eikä suostunut ehdotukseen, työtyipä vielä pötkölleen ojaan sairastelemaan.
Pojat riemastuivat ja riistivät siltä hengen nuijasotamenetelmällä ilman ampuma-asetta. Raakiksihan se sitten meni eläinlääkärin tarkastuksessa. Oli laiha kuivan näköinen ruipelo ja maksa runsaitten isojen nesterakkuloiden täyttämä. Maksa lähetettiin Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen EELA:n tutkittavaksi Ouluun ekinokokkoosin varalta. Sheriffipäällikkö kirjoitteli molemmista uudet kaatoluvat, joten siltäosin saldo pysyi kohallaan.



Vuosi 2001:

Helmikuu: Toimintaa leimasi ja liikettä kinttuihin lisäsi sopimuksemme mukainen operaatio poliisitoimi, joka sai jatkoa helmikuussa ns pattihirven merkeissä. Poliisin kehoituksesta käynnistettiin jahti. Hiihdeltiin Vitikanaavan risukossa ja ympäristössä porukalla viikonloppu. Muutamat ahkeroivat vielä päiväkausia viikollakin. Hirviä tormaili edessämme useita. Emme saaneet potilasta kumoon, joten jätimme sen seurantaan.
Samoihin aikoihin ilmestyi seudulle kolmijalkahirvi, joka myös säästi nahkansa ja päätti koikkelehtia naapurin puolelle. Pojat hiihtivät viimeisenä päivänä Vitikanaavalta Apukkaan saakka, joka on tosi saavutus eikä varmaan ole häpeä, kun soittivat rhyn:n Erkille ja pyysivät vaihtamaan Perungan tien suunnan pojat jatkamaan. Siellä hirvi sitten sai kuulan kalloonsa ja pääsi autuaammalle laitumelle.

Kesäkuu 2001: Helluntaina uroshirvi tormaili autojen seassa Syväsenvaarassa, pikkuauton se rusikoi linttaan ja linja-autoakin kokeili siirtää ravin puolelle. Seuraus oli, että henki siltä lähti. Kuskailimme hirvivainaan Santavaaraan. Todettiin vauriot niin suuriksi, että Reinon kaivurin avulla se upotettiin kokonaisena maahan. Rapamaha oli mennyt tohjoksi ja runkovikojakin oli joka puolella. Mainittakoon, että edellisvuonna jokseenkin samaan aikaan, puolen kilometrin päässä kolaroi myös uroshirvi ittensä hengiltä. Onkohan uroshirvet helluntaina ja juhannuksena heilan haussa turhan varomattomia kun ei niistä hengissä selviä?

Lokakuu 2001: Lokakuussa käytiin risteilyllä Kemijoella. Risteilyhirvi uiskenteli sinne sun tänne ja kylmässä vedessä väsytti ittensä saaren rantavesikkoon. Erkin ja Villen vetämä venepartio yritti ohjailla palokunnan tukemana elukkaa maalle jaloittelemaan. Hirvi ei totellut joten Erkki kajautti sille kuulan kalloon ja touhusi lihaorrelle nylkyhalliin. Rhy:n Erkki kävi viranomaisena siunaamassa tapahtuneen.

Marraskuu 2001: Marraskuun alun sunnuntai-illalla Välttikankaan suoralla auto ja naarashirvi kohtasivat seurauksella, että hirvi menetti henkensä ja auto ruttaantui hinauskuntoon.
Viikon kuluttua, isänpäivän iltana, peijaisten jälkeen soi jälleen puhelimet. Someroharjun suoralla suolistaminen oli jälleen edessä. Auto oli rutussa ja vasa hengettömänä.
Vielä reilu viikko ja taas oli nuori naarashirvi Välttikankaan maisemissa hengettömänä. Ei muuta kuin suolet pois ja hallin orrelle. Yhteyshenkilö rhy:n Erkki kävi Ketapirtillä vilkaisemassa tilannetta ja kahvikupposen ääressä tarinoitiin päivän aiheesta.
Kolme kolarihirveä ja kemijokihirvi lunastettiin sekä yksi kuopattiin, oli vuoden tilasto. Loka- ja marraskuun lunastukset menivät hirvikiintiön piikkiin, joten niistä ei lisälupia haettu.
Muutamia hälytyksiä lievemmistä kolareista käytiin tutkimassa, mutta hirvet tuntuivat niistä selvinneen säikähdyksellä. Yhteydenpidosta viranomaisiin, lähinnä rhy:n Erkkiin, ja porukan kokoonhaalimisesta ovat suurimman vastuun kantaneet hirviporukan johtajat. Hälytyksen tultua aina on reissuun lähtijöitä löytynyt, joten siitä iso kiitos.



Vuosi 2000:

Kesäkuu: Operaatio poliisitoimi käynnistyi tositoimeen juhannuksen alla kolarihirven merkeissä. Uroshirvi kohtasi henkilöauton citymarketin kulmalla, puoli kilometriä pohjoiseen päin. Ruttua tuli molempiin osapuoliin. Elukan niska taittui ja matka päättyi pyörä- ja maantien väliseen pöhikköön. Poliisien toimesta hirveltä "avarrettiin" kaula-aukkoa verenkierron parantamiseksi.
Saatiin komennus helteiseen maastoon vähän ennen puolta yötä. Kuskailimme hirvivainaan Santavaaraan suolistettavaksi ja sieltä nylkyhallin lihaorrelle. Katsottiin vauriot sellaisiksi, että maksettiin lunastusmaksu ja säilöttiin pakkaseen myöhempää käyttöä varten.
Mainittakoon, että sääskiä oli riesaksi asti, joten syksyn jahti on sentään siltäosin mukavampi.
Loppuvuodesta tuli vielä neljä komentoa kolarihirvien perään, joskin ilman saalista. Sekin touhu on nyt sitten ensimmäiset kerrat koettu.



Palaa